Sain juuri luettua kirjan Petos Lautasella (kirj. Mats-Eric Nilsson). Se oli kunnon herätys.

Petos Lautasella kertoo kuinka ollakkaan ruoan lisäaineista. Niitähän riittää. Ongelma on siinä, että nekin ruoat, joiden voisi olettaa olevan lisäaineettomia (kuten oletin Vaasan&Vaasan 100% Ruis -leivästä), eivät sitä todellakaan ole. Lisäaineita on lähes kaikkialla, kuten juuri leivässä, valmisruoissa, juustoissa, mehuissa (varsinkin tiivisteissä) ja makkaroissa. Kinkutkaan eivät ole turvassa, niihinkin ujutetaan mitä ihmeellisempiä aineita.

Miten sitten olla ilman? Sepä se. Nykypäivänä ilman säilöntäaineita, maun ja rakenteenparanteita ei valmisruokaa juuri tehdä.

Parasta on, jos teet mehut, leivät ja muut ruoat itse. Leivänpäällinen kannattaa sekin tehdä itse. Liha kannattaa hankkia luomutiloilta ja pistää vaikka pystyyn ruokarinki, joka yhdessä tilaa luomutilalta kerralla isomman satsin lihaa.

Mulle tuo lihan ostaminen ei tällä hetkellä ole ajankohtasta, koska meille tuli taas parikymmentä kiloa hirveä pakastimeen ja pitäis tulla vielä lisääkin parin viikon päästä. Jos ostaa lihaa kaupasta, kannattaa tuoteseloste lukea tarkkaan ja välttää kaikkea marinoitua.

Tuo kirja on täyttä asiaa. Se herättää myös paljon kysymyksiä. Onko oikein, että leipään saa sotkea kaikkea epämääräistä? Meille on ostettu viime aikoina paljon leipää, joten kävin ne kaikki läpi ja löysin tasan kaksi, joissa ei ole lisäaineita. Toinen on Oululaisen Juhla Jälkiuunileipä (en muuten tiedä onko tavallisissa jälkiuunileivissä lisäaineita, koska sitä ei kotona sattunut olemaan) ja toinen Oululaisen Perinteinen Hapankorppu. Se, että leipä on pienestä leipomosta, ei sekään pelasta. Meiltä nimittäin löytyy pienen lähileipomon sämpylöitä ja niissäkin on lisäaineita.

Miksi näin tehdään? Rahan takia tietenkin. On halvempaa tunkea ruokaan makuaineita kuin käyttää aitoja, hyvälaatuisia raaka-aineita. Ja ruokateollisuus väittää, että kuluttaja on tottuneempi keinotekoiseen kuin aitoon ruokaan ja vaatii (?) käyttämään arominvahventeita tms. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään vaativan ruokaansa lisäaineita.

Ehkä surullisin ja kuvaavin on tapaus atsovärit. Atsovärit ovat kuten nimikin sen jo kertoo, väriaineita. Näitä löytyy esim. karkeista, mehuista ja limuista. Atsovärit kiellettiin elintarvikekäytössä Suomessa ja Ruotsissa 1980-luvulla, koska niiden epäiltiin olevan terveydelle haitallisia. Kun Suomi ja Ruotsi sitten liittyivät EU:hun, EU-komissio katsoi etteivät Suomi ja Ruotsi voi terveysriskeihin vedoten kieltää muissa EU-maissa sallittuja lisäaineita. Ironista on, että vuonna 2007 EU kielsi yhden atsovärin käytön terveydelle vaarallisena. Silti niitä on vielä 10 käytössä.

Suosittelen tuota kirjaa jokaiselle, joka haluaa syödä terveellisesti. Kirjan lopusta löytyy 100 lisäaineettoman ruoan tuottajaa ja myyntipaikkaa sekä lisäaineluettelo.

Aloitin äsken erään kirjan, jonka ajattelin olevan hyvä. Selasin sen ensin läpi ja totesin, ettei kirja ole oikein uskottava. Kirjan nimi on Kuinka Parantaa Krapula (kirj. Andrew Irving). Oletin siis näitä poppakonsteja, kuten raakoja kananmunia tms. Eipäs ollutkaan. Noin puolet kirjasta sisältää krapularyyppyjen ohjeita. Eli mottona tuntuu olevan, että sillä se lähtee millä se on tullutkin. En suosittele kokeilemaan.