Yksi mun varhaisimmista ruokamuistoista on mummon tekemä lanttukukko. Lanttukukossa yhdistyy kivasti suolainen ja makea ja se on leikisti kevytruokaa. Nimenomaan leikisti, koska lanttukukko syödään meillä päin runsaan voin kanssa. Nokareita päälle ja suuhun. :D

Tai no, täällä päin, missä nykysin asustelen, ei lanttukukkoa tule joka päivä vastaan. Ei edes joka toinen. Torilta sitä saa ehkä kerran vuodessa ja ne torin kukot on niin onnettoman pieniä. Eihän niistä tule ku vihaseks. Mummokin on jo kuollut, joten hänkään ei niitä ole enää tekemässä. On siis tehtävä itse.

Lanttukukko on aina tuntunut haasteelta. Sillä on samanlainen mystinen olemus kuin pyörösillä, joiden ohjetta en edes tiedä. Ensin siis suuntasin kirjastoon. Sieltä löysin kirjan karjalaisesta ruokaperinteestä ja löytyihän sieltä molemmat, sekä lanttukukko että pyöröset (asiaa tuntemattomille tiedoksi: pyöröset ovat hiivaleipätaikinasta tehtyjä leipäsiä, joiden päällä on karjalanpiirakoiden täytettä). Vielä lähempääkin löytyi lanttukukon resepti, nimittäin tuosta Liimataisen Parasta Kotiruokaa -kirjasta.

Joten ei kun kokeilemaan (hieman muokatulla ohjeella):

Lanttukukko

1 kg lanttua ohuina viipaleina

1 litra vettä

3 tl suolaa

400 g sian kylkisiivuja

Kuori:

2½ dl vettä

2 tl suolaa

½ dl sulatettua voita tai öljyä

6-7 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Keitä lanttusiivuja vedessä noin 10 minuuttia. Siivilöi, ota keitinvesi talteen ja anna lanttujen jäähtyä. Sekoita kylmään veteen suola, rasva ja jauhot ja vaivaa taikina tasaiseksi. Laita uunipellille foliota niin paljon, että se ylttäisi pellin ympäri ja sen päälle leivinpaperi. Tee puolikkaasta taikinasta leivinpaperille levy. Lado lantut ja sianliha kerroksittain levyn päälle niin, että ensimmäiseksi ja viimeiseksi tulee lanttua. Tee lopusta taikinasta toinen levy ja nosta se päälle. Sulje reunat painellen niitä veitsellä. Paista kukkoa uunissa 200 asteessa noin tunti ja valele sitä sillä aikaa lantun keitinvedellä. Valella pitää usein tai kuori kuivuu ja kovettuu. Sen jälkeen alenna lämpö 150 asteeseen ja kääri folio tiiviisti kukon päälle. Paista noin neljä ja puoli tuntia ja sammuta uuni. Anna kukon jäähtyä uunissa. Paras tulee, jos annat jäähtyä yön yli ja maistat vasta aamulla.

Menekki meillä oli hyvä. Eilen illalla alotettiin kukon syönti ja nyt jäljellä on enää noin neljäsosa. :) Parantamisen varaa on vielä hiukkasen, nimittäin suolaa voisi lisätä lantun keitinveteen ja antaa tuon jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Tätä tulen varmasti tekemään uudelleen.

Tulipa tässä vielä mieleeni. Tämä on siis tehty suunnilleen samalla tavalla kuin muistan mummoni tätä tehneen eli kerrostamalla ja kahdella levyllä. Lueskelin netistä näitä ohjeita ja niissä monessa laitettiin täytteet sekaisin vain yhden levyn päälle, joka sitten suljettiin. Itse suosin kyllä mieluummin tätä mulle perinteistä tyyliä.

Lantut saa parhaiten sopivan ohuiksi juustohöylällä. Jotkut ovat tässäkin eri mieltä, että lanttu saa olla suuremman kokoinen, mutta meidän perheen perinteissä lanttu on ollut ohut.

Hiivaa näkyi olevan joissain taikinoissa. Siitä en ihan varma mummon oman reseptin kohdalla ole, koska sitä en koskaan tullut kysyneeksi, mutta tää hiivaton maistuu niin samalta, kuin se mummon tekemä, että epäilen siinäkään hiivaa olleen. Mutta, kuten jo sanoin, jokainen tyylillään. :)